1 Kerrotaan, rakas ystäväni Filon, että Abderan kaupungin asukkaihin iski jokin kulkutauti kuningas Lysimakhoksen hallituskaudella. Sen oireet olivat tällaiset: ensiksi jokainen sairastui kovaan ja itsepäiseen kuumeeseen, joka sitten seitsemännen päivän paikkeilla lakkasi toisilla runsaaseen verenvuotoon nenästä, toisilla hikoamiseen, joka sekin oli kovaa. Mutta tauti jätti heidän mielensä naurettavaan tilaan, sillä kaikki hullaantuivat tragediaan ja lausuivat jambisäkeitä suureen ääneen. Enimmäkseen he lauloivat Euripideen Andromedan yksinlauluja ja esittivät vuorotellen etenkin Perseuksen puheen osia. Koko kaupunki oli täynnä näitä kalpeita ja laihoja seitsemännen päivän traagikkoja, jotka karjuivat: ”Eros, sinä ihmisten ja jumalten tyranni!” ja muuta sellaista pitkän aikaa, kunnes talvi ja ankara pakkanen lopettivat heidän lörpötyksensä. Syynä tähän kaikkeen näyttää minusta olleen näyttelijä Arkhelaos. Hän oli silloin hyvin suosittu ja oli keskikesällä paahtavassa helteessä esittänyt heille Andromedan niin, että useimmat heistä veivät kuumeen mukanaan teatterista. Myöhemmin, toivuttuaan vuoteesta, he luiskahtivat tragediaan ja muistelivat mieluusti Andromedaa, ja Perseuskin liihotteli yhä Medusan pään kera heidän mielikuvissaan.

2 Vertausta käyttääkseni, tuo Abderan vitsaus on vallannut suurimman osan kirjallista maailmaa. Tosin ihmiset eivät näyttele nyt tragediaa – ja he olisivatkin vähemmän järjiltään, jos heitä riivaisivat toisten sinänsä hyvät säkeet. Ei, vaan siitä alkaen kun nykyinen tilanne syntyi – tämä sota barbaareja vastaan, tuhoisa tappio Armeniassa ja sitten yhtenään voittoja – ei ole ainoatakaan, joka ei kirjoittaisi historiaa. Ja enemmänkin: he kaikki ovat meillä Thukydideitä, Herodotoksia ja Ksenofoneja niin, että tosiaankin näyttää todelta Herakleitoksen lause: ”Sota on kaikkien asioiden isä”, koska se yhdellä iskulla on luonut niin paljon historioitsijoitakin.

Paluu Lukianos-kirjan sivulle.